Enkelten uni


Osa 1: Kohti Unten Puuta

Shintenin vuosi 408. Ashirian pieni kuningaskunta, eteläisessä Kaksoisvirran maassa.

On sateinen kevätkesän päivä, kääntymässä iltaan. Salaperäinen shinteniläisen munkin asuun pukeutunut nuori mies astuu sisään majataloon ja pyytää neljää maailmanmatkaajaa istumaan pöytäänsä. Nämä seikkailijat ovat kaikki maailman eri kulmilta, yksinäisiä susia, lähteneet kotiseuduiltaan omista syistään. Kolme neljästä on etsintäkuulutettu jossakin päin maailmaa. Kaikki ovat erinäisten sattumien johdosta päätyneet samaan majataloon.

Munkki, Chao Lan (nimi on rhanilainen, shinteniläisestä asusta huolimatta) pyytää nelikkoa lähtemään kanssaan aarrejahtiin. Hänellä on ikävän näköinen arpi yli vasemman silmänsä, mutta muuten hän on komea, ystävällisen oloinen nuori mies. Seikkailijat päättävät lähteä hänen seurakseen, joko omaksi huvikseen, tai palkkion perässä.

Sinä iltana he kävelevät tihkusateessa Ashirian hämärien katujen läpi, tavoitteenaan saada muutaman päivän taival hyvään alkuun ja samana iltana. Tarkat aistit omaava hayashiko-metsästäjä, Halter, huomaa yhtäkkiä hahmon joka on seurannut heitä majatalolta asti. Nuori umiko-mies, Darus, jolla on ennestäänkin kokemusta hämärissä kaupungeissa liikkumisesta ottaa johdon, yrittäen karistaa seuraajan. Hän melkein onnistuu...

Matka kestää muutaman päivän, yli suuren joen ja kohti Rantishi-maiden eteläisiä vuoria. Sää selkenee ja kaikki nauttivat matkanteosta. Tämä on elämää johon he ovat tottuneet. Lopulta he alkavat nousta vuoristoiseen solaan. Yhtäkkiä he huomaavat jonkin lähestyvän heitä ilmassa takanaan. Loquat, nuori puoliverinen nekojin, lähtee riippuliitimellään tutkimaan lähempää. Näky on pelottava: uljas kissapeto jolla on valtavat kotkan siivet lähestyy suoraan seuruetta kohti, selässä ratsastaja.

Sankarit yrittävät piiloutua, turhaan. Peto laskeutuu. Ratsastaja julistaa olevansa Rhenya, maailman etevin, ja kaunein, palkkionmetsästäjä. Hän on tullut hakemaan kolmea etsintäkuulutettua ja lupaa jättää toiset kaksi rauhaan. Sanojen vahvistukseksi hän laukaisee nuolen varsijousellaan. Kaikkien hämmästykseksi kaunis ase on edelleen ladattu laukauksen jälkeen...

Halter, joka on ainoana onnistunut täysin piiloutumaan Rhenyalta, laukaisee nuolen jousellaan. Hän ampuu harvoin ohi. Nuoli raapaisee naisen oikeaa kättä ja tämä pudottaa varsijousensa. Darus käyttää tilaisuuden tehokkaasti hyväkseen. Hän tempaisee esiin lähes itsensä mittaisen miekkansa ja syöksyy Rhenyaa kohti, haavoittaen tätä vakavasti. Uljas ratsu on jo ehtinyt nousta ilmaan, Rhenya on valmis perääntymään. Hän nappaa jousensa ja on samalla loikalla kiinni ratsussaan, ja melkein poissa, ehtien kuitenkin vannoa kostavansa. Alkuperäisten kolmen kohteensa lisäksi hänellä on nyt neljäs vihollinen: hayashiko-nainen, mestariampuja.

Pian tämän välikohtaukseen jälkeen seurue pääsee määränpäähänsä. Heitä odottaa kuvankaunis vuoristolaakso, keskellä lampi täynnä kristallinkirkasta vettä, lammen vieressä kukkula jonka laella kasvaa ikivanha, kaunis puu, jota edes kasvien tuntija hayashiko ei tunnista. Munkki kertoo sen olevan maailman viimeinen mystinen Unipuu. He ovat tulleet hakemaan sen viimeistä hedelmää. Kissan ketteryydellä Loquat kiipeää tämän hakemaan.

Matka voi nyt jatkua takaisin Ashiriaan, missä Chao Lan on luvannut palkita seuralaisensa, ja ehkä valottaa Unten Hedelmän salaisuutta...


Osa 2: Uneksijat

Ashiria. Seurue on juuri palannut yli viikon kestäneeltä matkaltaan. Illan hämärtyessä he palaavat majataloon, jossa seikkailu sai alkunsa. He vuokraavat huoneen, ja vetäytyvät syömään illallista. Chao Lan tarjoaa jokaiselle lasin viiniä. Heitä alkaa unettaa...

...ja he heräävät tähtien alla, satumaisen kauniissa metsässä. Kivenheiton päässä on pieni lampi, josta tähdet heijastuvat kuin kimmeltävät jalokivet. He ovat yksin, ja hämmentyneitä. Takana kohoaa korkea mäki, ja he päättävät kiivetä sen huipulle. Ylöspäin noustessa metsä käy entistä puutarhamaisemmaksi, pimeys syvenee. He löytävät polun, mutta yhtäkkiä kuulevat askelia. Seikkailijat yrittävät piiloutua. Varjoista astuu esiin nuori, komea mies. Hänen hiuksensa ovat mustat, iho lähes hohtavan kalpea. Hän on pukeutunut pitkään, mustaan nahkaiseen takkiin. "Tulkaa esiin", hän sanoo, "En aio vahingoittaa teitä".

Mies esittäytyy, hänen nimensä on Yuugami. Seikkailijoiden suureksi yllätykseksi hän kertoo heille näiden olevan unimaailmassa, johon he pääsivät Chao Lanin juotettua heille unihedelmän mehua. Chao Lan itse vartioi heidän fyysisiä kehojaan todellisessa maailmassa. Yuugami kertoo, että muinoin mahtavat unimaagit hallitsivat unimaailmaa, ja loihtivat sen avulla mahtavia taikoja. Nyt nämä taidot ovat unohtuneet, ja harva vierailee tässä paikassa tietoisesti. Yuugami pyytää seikkailijoilta palvelusta.

Kaukana täältä, Yön Vuorilla, riehuu painajainen. Hän itse ei kykene matkustamaan sinne. Seikkailijat suostuvat ottamaan tehtävän vastaan, olettaen, että heidät on juuri tätä tarkoitusta varten tuotu unimaailmaan. Yuugami kertoo painajaisen koostuvan lukuisista eri hirviöistä. Pienemmät he voivat päihittää omilla taistelutaidoillaan, mutta painajaisen sydämeen tehoaa vain taikuus. Hän ottaa esiin paperiliuskan, ja hänen pidellessään sitä siihen ilmestyy mystistä kirjoitusta. "Sanoissa on voimaa. Keskittäkää tietoisuutenne tähän, niin aktivoitte loitsun."

Seikkailijat matkaavat ensin läpi Aamunkoiton Metsän, sitten Päivän Metsän. Aika ja etäisyys ovat tässä maailmassa suhteellisia, jos väsymys ja nälkä vaivaavat seikkailijoita, on se vain heidän mielissään, tottumusta todellisesta maailmasta. Kun Yön Vuoret häämöttävät edessä, kuuluu edestä rapinaa. Piiloutuneet seikkailijat näkevät painajaisen hirviön astelevan polkua pitkin. Se huomaa umiko-nuorukaisen, joka vetää esiin mahtavan miekkansa, halkaisten hirviön lähes kahtia. Kun tanakka Paldur samalla hetkellä survaisee seipäänsä hirviöön takaa päin, se halkeaa, ja haihtuu ilmaan.

Ei enää aikaakaan, kun seikkailijat ovat kiipeämässä ylös vuoristoon. Yhtäkkiä heidän edessään on valtava olento, kuin hämähäkki, mutta kudottu itse yöstä. Pari kertaa he yrittävät sitä lyödä, ja ampua, mutta aseet vain lävistävät sen, kuin tyhjää ilmaa. Kun yksi yrittää päästä sen alle, kokeillakseen onko vatsa sen heikko kohta, joutuu hän olennon hyytävän kylmään ja kivuliaaseen syleilyyn. Tämä on Painajaisen sielu. Halter nostaa loitsupaperin eteensä, ja keskittää siihen kaiken energiansa. Liuskasta loistaa kirkas valo, joka kietoo hirviön, ja kutistuu, kunnes valo, ja hirviö, ovat poissa.

Samalla hetkellä heidän takanaan seisoo mies ja nainen, satumaisen kauniita, kuin tarujen haltiat. He ovat raivoissaan. "Mitä olette tehneet? Miten te olette tänne päässeet?" Pian nämä kuitenkin ymmärtävät, että seikkailijat eivät tiedä, mitä ovat tehneet, että heitä on johdatettu tänne. Heille kerrotaan muinaisten unimaagien sodasta, joka oli vähällä tuhota koko maailman. Nämä ovat Unen kuningas ja kuningatar. He uhrasivat kauan sitten oman elämänsä voidakseen ikuisesti hallita unimaailmaa, ja estää unitaikuuden käytön. "Yuugami? Hän on muinainen sodanjumala. Luulimme hänen kadonneen jo aikoja sitten. Mutta miksi hän haluaisi johdattaa teidät tänne? Tämä painajainen ei olisi voinut vahingoittaa tavallisia uneksijoita, vain teidän kaltaisianne, jotka tietoisesti kävelette unimaailmassa... Ellette ole vain harhautus..."

Liian myöhään kuningas ja kuningatar ymmärtävät mitä on tapahtunut. Hetken he huutavat, kuin suuren tuskan vallassa, sitten alkavat haipua olemattomiin. "Kun olimme täällä, estämässä teitä jälleen käyttämästä unitaikuutta, meidän fyysiset kehomme olivat turvattomat, kaikki voimamme keskitettynä unimaailmaan. En olisi uskonut hänen löytävän kehojamme... Unimaagien sota ei saa palata. Se voisi tuhota koko maailman..." Ja he ovat poissa.

Seikkailijat heräävät, raivoissaan, petettyinä. He ovat huoneessaan majatalossa, on yö. Majatalo on tulessa...


Osa 3: Rautaritarit

Majatalo on liekeissä, savu tulvii huoneeseen. Juuri heränneet seikkailijat päättävät pyrkiä ulos ikkunan kautta, he etsivät köyden. Huone on toisessa kerroksessa, matka ei ole vaikea. Tanakka Paldur kiipeää ikkunan läpi viimeisenä, melkein lipeää... mutta on pian turvallisesti maan kamaralla. Ilmassa on paljon savua, majatalon ympäristö loimuaa punaisena. Joka puolella on hälinää. Mutta tilanne on kaoottinen. Mitään selkeää järjestystä, sammutusyritystä ei ole.

Ja silloin he kuulevat äänen, kauempana, kaupungin keskustasta päin. Se lähestyy heitä, metallinen klonk, kuin jättiläisen askeleet. Ja pian he näkevät sen, savun ja yön läpi. Ihmishahmoinen, se muistuttaa etäisesti rautaista sotisopaa, mutta se on ainakin viisi metriä korkea. Neljä seikkailijaa säntäävät piiloon, kuka minnekin.

Kuuluu mekaaninen suhahdus ja aukko olennon rinnassa aukeaa. Sisällä istuu nuori, vaalea mies, uniformuun pukeutunut, kädet jonkinlaisilla kontrolleilla. Hän puhuu: "Etsimme munkki Chao Lania ja hänen liittolaisiaan! Antautukaa nyt, niin emme vahingoita teitä!" Toinenkin samanlainen ilmestys astelee nyt katua pitkin kohti majataloa.

Juuri silloin Loquat tuntee jonkun nykivän hihaansa. Kääntyessään hän näkee Chao Lanin kasvot. "Hiljaa!" hän kuiskaa, "Meidän on paettava. Minulla on suunnitelma!" Nekojin ei kuitenkaan luota munkkiin, ei unimaailman tapahtumien jälkeen. Hän myötäilee, sanoo lähtevänsä etsimään toisia, mutta lähteekin omille teilleen.

Chao Lan puolestaan on pian Halterin luona. "Miksi me luottaisimme sinuun?" metsästäjä tivaa. Chao Lan selittää koko maailman rauhan olevan uhattuna. He saattavat olla viimeinen toivo. Nämä rautaritarit ovat vihollisia, heidän on päästävä pakoon. Halter myöntyy... toistaiseksi.

He etsivät pian Darusin ja Paldurin, vaivihkaa, varjoissa. Rautaritarit etsivät heitä yhä lähiympäristöstä. "Kaupungin muurien ulkopuolella on shinteniläinen ilmalaiva", munkki selittää. "Jos saisimme sen haltuumme voisimme mennä mihin tahansa tässä maailmassa."

Tällä välin Loquat on löytänyt oman tiensä kaupungin muureille, pois hälystä ja kaaoksesta. Kissan ketteryydellä hän kapuaa ylitse. Pian hän huomaa muurien ulkopuolelle pysäköidyn ilmalaivan. Se on suuri, sen siivet, moottorit, propellit hohtavat uutuutta. Lentolaitteet ovat aina kiehtoneet Loquatia. Hän päättää vieraille aluksessa. Sieltä voisi löytyä arvokasta tavaraakin... Kannella on yksi vartija. Hänet Loquat ohittaa helposti, kuin varjo yössä...

Rautaritareiden taktiikka ei selkeästikään ole paras mahdollinen. Seikkailijat Chao Lanin johdolla livahtavat helposti pois kaaoksen keskellä. Muurien kapuaminenkaan ei tuota suurempia ongelmia. Halter, puissa koko ikänsä kiipeillyt, kapuaa ensin ja heittää köyden toisille. Ilmalaiva häämöttää edessä. Hämärässä Halter erottaa juuri ja juuri sen nimen: Kumoyume, pilviuni...

Vartija seisoo yhä kannella. Yksi nuoli Halterin jousesta pudottaa hänet, äänettämästi. He kapuavat ylös, löytääkseen vartijan sätkimässä kannella. Paldur armeliaasti katkaisee hänen niskansa. Chao Lan lähtee käynnistämään moottoreita, toiset päättävät tutkia aluksen. He pääsevät keittiöön asti kunnes yhtäkkiä kuulevat outoa maiskutusta, ruokakomerosta. Darus lähestyy, valtaisa miekkansa kädessä, ja avaa oven.

Oven takaa paljastuu Loquat, kanankoipi puoliksi suussa, taskut pullottaen hopeisia aterimia. Samalla hetkellä aluksen moottorit käynnistyvät. Nelikko, toivuttuaan yllättävästä jälleennäkemisestä, säntää ohjaamoon. Chao Lan odottaa heitä siellä. He ovat ilmassa...

Nyt on selitysten aika. Seikkailijamme vaativat selvitystä unimaailman tapahtumista, Ashiriaan hyökänneistä rautaritareista, ja heidän osastaan tässä kaikessa. Chao Lan huokaisee, ja selittää sitten, rehellisesti, parhaansa mukaan. "Te tiedätte Shintenin valtakunnan? Se on muutaman vuosisadan aikana noussut maailman voimakkaimmaksi valtioksi. Nyt, uuden teknologiansa ja teollisuutensa ansiosta, siitä on tullut lähes voittamaton. Mitä te ette tiedä on, että se on liitossa Ato Rantishin kanssa."

Ato Rantishi on kaikille tuttu nimi, mutta vain myyteistä. Suuri saarivaltio, joka kauan sitten upposi mereen. "Kyllä, se on yhä olemassa, ja sen teknologia on maailman kehittyneintä. Nuo rautaritarit olivat niiden joukkoja. Yhdessä Ato Rantishi ja Shinten aikovat hallita koko maailmaa. Ja kun muu maailma on jakautunut lukemattomiin toistensa kanssa kinasteleviin pieniin valtioihin, ei heillä ole mitään mahdollisuuksia. Emme voi taistella voimalla, emmekä teknologialla. Meidän toivomme on unohdetussa unimagiassa. Siksi tarvitsimme unipuun hedelmän. Se on portti unimaailmaan."

Entä unimaailman kuningas ja kuningatar? Keitä he olivat ja mitä heille tapahtui? "He ovat valvoneet unimaailmaa pitkään. Unimagian käyttäminen ei olisi mahdollista kun he seisovat tiellä. Fyysisessä maailmassa he olivat muinaisia." Tämäkin on nimi jonka neljä seikkailijaa tunsivat vain myyteistä. Muinaiset asuivat saarella, kaukana lännessä. He olivat kuin ihmisiä, mutta hyvin kauniita, ja heillä oli enkelin siivet.

Ja Yuugami? "Hän on jumala, jota minä palvelen. Hän tuntee unimaailman salat. Hän on vahvin liittolaisemme nyt." Sodanjumala, niin unimaailman kuningas ja kuningatar olivat sanoneet. Voisiko sodan jumala olla heidän liittolaisensa rauhan puolesta? Onko missään tässä mitään perää? Mikä on koko totuus?

Minne matka jatkuisi tästä? Ato Rantishi on idässä, jos se on olemassa. Muinaiset lännessä. Ovatko unten kuningas ja kuningatar kuolleita? Halter ainakin haluaisi tietää enemmän heistä. Siis länteen, pois Ato Rantishin kynsistä.

Aamun sarastaessa nelikko seisoo kannella, hyytävässä tuulessa. Kaukana tarkkasilmäisimmät juuri ja juuri saattavat erottaa uljaan kissapedon, jolla on kotkan siivet. Sen selässä on tutun oloinen ratsastaja...


Hanashi - Tarujen Maailma


Maantiede

Hanashi koostuu kahdesta mantereesta ja niiden välisistä saaristoista. Koko tunnettu maailma on kooltaan noin Euroopan luokkaa.

Pohjoinen manner on kooltaan suurempi. Sen jakaa kahtia itä-länsi suunnassa suuri vuoristo. Vuoriston pohjoispuolella on hyvin viileä ilmasto, jäätiköitä ja tundraa. Sitä kutsutaan usein Jäätikkömetsien alueeksi. Eteläinen puoli on lämpimämpää, hedelmällistä aluetta. Kahden suuren jokensa takia sitä kutsutaan Kaksoisvirran maaksi. (Alueella ei kuitenkaan ole mitään yhteyttä meidän maailmamme Kaksoisvirranmaahan.) Keskellä tätä aluetta on suuri ruohotasanko, muuten maasto on vaihtelevaista. Lännessä suuri vuoristo jakautuu kahtia. Väliin jää suuri jokilaakso, jonka sanotaan kummittelevan.

Eteläinen manner tunnetaan yleisesti Metsämaina. Se on pohjoista selkeästi pienempi. Pieniä vuoristoja on siellä täällä, etenkin eteläreunalla. Muuten manner on pääosin uljaiden lehtimetsien peitossa.

Mantereiden länsi- ja itäpäitä yhdistävät suuret saaristot. Niiden väliin jää suuri alue avointa merta. Pohjoisen mantereen etelärannikolla on suuri Shintenin saari.


Rodut ja kansat

Pohjoisen Jäätikkömetsissä asuvat nekojinit. Ne ovat kissamaisia, turkin peittämiä olentoja jotka elävät pohjoisen karun maaston ehdoilla. He saavat elantonsa pääosin metsästämällä ja kaupankäynnillä, etenkin turkisten myynnillä etelään. Turkin väri vaihtelee alueittain, etelässä kirjavampi, pohjoisessa valkea.

Kaksoisvirran maata sekä Shintenin saarta kansoittavat ningen, tai ihmiset. He ovat tummahiuksisia ja rotevia. Elantonsa he saavat pääosin maanviljelystä, sekä mitä moninaisimmista käsitöistä ja kaupankäynnistä. Piirteet vaihtelevat alueittain, lännen kansat ovat pienempiä ja suipposilmäisempiä kuin idän.

Saaristojen kansa tunnetaan nimellä umiko. He ovat myös ihmisiä, mutta vaaleampia kuin ningen. Elantonsa he saavat kalastuksesta ja kaupankäynnistä.

Eteläistä mannerta asuttavat hayashiko. He muistuttavat piirteiltään ihmisiä, mutta ovat sirompia ja ketterämpiä, ja heillä on hieman suipot korvat. He elävät metsän ehdoilla, metsästäen ja kasveja keräten, käyvät myös jonkin verran kauppaa pohjoisten kansojen kanssa. Monet asuvat puihin rakennetuissa taloissa.

Kaksoisvirran maan läntisimmässä kolkassa sijaitsevassa Sumulaaksossa sanotaan asuvan hayashikoille sukua olevan suippokorvaisen rodun, joka tunnetaan nimellä yuujin. Tarujen mukaan nämä ovat kalpeita ja heidän silmänsä ovat kuin tähtitaivasta. Legendojen mukaan tunnetusta maailmasta länteen on saari jolla asuvat Muinaiset, rotu jolla on ihmisen piirteet ja enkelin siivet. On myös kolmas ihmisrotu joka kutsui itseään nimellä kamiko. Myyttien mukaan he katosivat kun Ato Rantishin saari upposi mereen. Itäisen Kaksoisvirran maan rantishi-kansoilla on jonkin verran heidän perimäänsänä sekoittunut ningenien perimään.

Rotujen väliset suhteet ovat luonnollisesti monimutkaisia, ja usein niiden välillä on käyty sotiakin. Viime aikoina suurimmat sodat on kuitenkin käyty rotujen sisällä, lähinnä Kaksoisvirran alueen erinäisten ningen-valtioiden välillä. Eri rotujen edustajat suhtautuvat kuitenkin usein jossain määrin epäluuloisesti toisiinsa. Etenkin nekojineihin, ja myös jossain määrin hayashikoihin, suhtaudutaan joillain ningen-alueilla rasistisesti, lähinnä koska he kieltäytyvät käyttämästä ja hyväksymästä Shintenin valtakunnan tuottamaa uutta teknologiaa, minkä vuoksi heitä pidetään usein primitiivisinä.


Valtiot

Nekojinit asuvat pienehköissä heimoyhteiskunnissa. Pohjoisen heimot kiertelevät riistan perässä tai jokia myöten. Eteläisemmät heimot asuvat kiinteissä kyläyhteiskunnissa.

Hayashikot asuvat myös kyläyhteiskunnissa. Kylät on usein rakennettu suurten puiden latvuksiin. Kanssakäyntiä toisten kylien kanssa on kohtuullisen paljon, sodat ovat harvinaisempia.

Umikoilla saaret ovat yleensä itsenäisiä yhteiskuntia. Niiden koot vaihtelevat huomattavasti pienistä kalastajakylistä suurempien saarten kuningaskuntiin.

Kaksoisvirran maan kansat ovat jakautuneet enimmäkseen pieniin kuningaskuntiin. Kulttuurit voi jakaa lännen rhan-kulttuuriin (jossa on kiinalaisia vaikutteita) , keskialueiden kulttuureihin (eurooppalaisia vaikutteita), ja idän rantishi-kulttuuriin (vaikutteita Lähi-Idästä). Keskustan ruohotasangoilla asustaa heimoihin jakautunut shogon-ratsastajakansa.

Shinten on tällä hetkellä maailman ainoa suurvalta. Se hallitsee kaupankäyntiä ympäri maailmaa ja on ainoa jossain määrin teollistunut yhteiskunta. Teknologia on kuitenkin vain harvojen käsissä ja Shintenin vallanpitäjät pitävät sen salaisuuksista visusti kiinni. Saaren alkuperäiskansa on ningeniläistä, heidän kulttuurissaan on japanilaisia vaikutteita. Shinteniin on kuitenkin muuttanut paljon väkeä joka puolelta maailmaa.